Juomaveden tuotanto merivedestä

Merivedestä saadaan juomakelpoista poistamalla veteen liuenneita suoloja. Suolan poistamisessa voidaan käyttää erilaisia haihdutukseen perustuvia menetelmiä tai käänteisosmoosia. Näistä käänteisosmoosi on selkeästi energiatehokkain menetelmä. Haihdutukseen perustuvia menetelmiä käytetään lähinnä silloin kun käytettävissä on merkittävä määrä ”hukkalämpöenergiaa”. Käänteisosmoosissa muodostuu aina permeaattia (suodatettu vesi) ja konsentraattia (voimakkaasti suolainen jäännös). Permeaatin ja konsentraatin suhde vaihtelee siten, että prosesin saanto on tyypillisesti 30-50 % välillä kun käsitellään ”valtamerivettä” (yli 30.000 ppm) ja 40-60 % murtovesissä (esim. Itämeri alle 15.000 ppm).

Järjestelmän kokoonpano

Käänteisosmoosiin perustuvat suolanpoistojärjestelmät sisältävät käänteisosmoosilaitteiston lisäksi yleensä esikäsittelyvaiheen (esimerkiksi multimediasuodatus) joka määrittyy raakaveden laadun mukaan sekä antiskalantin annostelun.  Mikäli suolanpoistoa käytetään nimenomaisesti juomaveden tuotantoon, tarvitaan käänteisosmoosin jälkeen veden remineralisaatio sekä pH:n ja alkaliteetin säätö. Prosessin energiatehokkuuteen vaikuttaa merkittävästi se käytetäänkö käänteisosmoosilaitteessa energian talteenottoa vai ei.

Mitoitus

Vedenkäsittelylaitteiston mitoittamista ja suunnittelua varten tarvitaan raakavesianalyysi, laitteiston tarvittava kapasiteetti/tuotto sekä tietoa halutusta vedenlaadusta ja/tai käyttötarkoituksesta. Mahdollinen jo olemassa olevan laitetilan koko ja lisätiedot käytettävissä olevasta viemäröinnistä ovat myös hyödyllistä tietoa.